Ihan huvikseni ajattelin nyt hieman verrata näitä kahta saman rodun edustajaa, jotka ovat kumminkin erilaisia yksilöitä ja niiden kanssa tulee toimia tietyllä tavalla..
Peppi
Peppi on aina ollut oman tilansa haluava, ei ole hinkunut syliin tai lähelle ihmistä mitenkään erityisesti. Peppi nauttii huomiosta ja rapsuttelusta, mutta sitä ei voi nostaa esimerkiksi syliin. Peppiä ei edes pentuna leikkiminen kiinnostanut kovinkaan paljoa, eikä se ikinä ole osannut leikkiä vetoleikkiä millään lelulla.
Peppi on todella miellyttävä harrastuskoira esimerkiksi tokossa, koska Peppi oppii todella nopeasti ja ruualla sitä oli helppo motivoida (ennen allergiaruokaan siirtymistä siis..) ja Peppi on kuitenkin hyvin miellyttämisenhaluinen ja sitä on helppo ohjailla.
Toisaalta Peppi on äärimmäisen itsepäinen tietyissä tilanteissa. Esimerkiksi välillä meidän tiellä kävellessä, Peppi lyö jarrut pohjaan ja kieltäytyy täysin liikkumasta eteenpäin. Syytä tähän en tiedä enkä ymmärrä, mutta auta armias mitä kivenjärkälettä yrität kiskoa perässäsi.. ei mikään kevyt likka kumminkaan.
Peppi on ovela kuin kettu. Tämä tulee esille ties miten, mutta parhaita muistoja on kun kerran syödessäni aamupalaa Peppi toi jalkoihini pallon. No, minä innostuin, että nytkö alkaa leikkiminen kiinnostaa jesjes leikitään! Kumarrun nostamaan palloa ja sillon leipäni hävisi kädestäni..
Pepille on tärkeää olla siellä missä lauma on ja Peppi seuraa kyllä tarkasti, kun joku nousee sohvalta ja lähtee huoneesta. Peppi tahtoo olla aina samassa tilassa laumansa kanssa, eikä esimerkiksi missään nimessä voisi olla ulkona yksin tarhassa (sellainen sille kerran rakennettiin, olikohan Peppi siellä kerran ja se riitti?).
Wanda
Vaikka Wanda on vielä uusi tulokas, kyllä voi jo vetää tiettyjä päätelmiä luonteesta, ainakin tällä hetkellä. Koiran luonnehan kuitenkin muokkautuu koko ajan kokemuksien myötä, mutta on se perusluonne jo havaittavissa selkeästi minun mielestäni.
Toki Wanda on energinen ja riehakas, mutta se liittyy myös ikään, joten jää nähtäväksi millainen se on aikuisena. Wanda leikkii paljon, sekä yksin että ihmisen kanssa. Wanda usein viipottaa jossain lelunsa kanssa ja on ihan tyytyväinen, osaa viihdyttää itse itseään.
Pepin tavoin Wanda on nopea oppimaan uusia asioita ja myöskin sopeutuu tilanteisiin nopeasti. Tämä näkyy esimerkiksi siten, että uudessa paikassa asettuu nukkumaan ja rentoutuu. Vielä Wanda ei ole mukanani ollut Turussa, mutta pian varmastikin lähtee mukaan reissuun.
Wanda on oikea sylikoiran perikuva. Wanda tervehtii aina tulemalla etutassut olkapäilleni ja "halaa" minua, saattaa hengata siinä vaikka 10 minuuttia. Sohvalla Wanda on sylissä ja öisin nukkuu vieressäni. Usein Wanda haluaa tulla syliini, kun vaikka kirjoitan tietokoneella blogia.
Peppiin verrattuna Wanda on kovapäisempi. Peppi on aina ollut herkkä ja järkyttynyt liian rajuista koulutuskeinoista, kuten sumutepullosta, mutta Wandaa ei juuri mikään hetkauta. Wandan kanssa joutuu tekemään vielä töitä sen riehumisen kanssa, koska se alkaa purra kun on iltakänkkäränkkä. Jäähy on ollut ihan toimiva rangaistuskeino ja sieltä Wanda palaa rauhallisena.
Wanda kommunikoi äänellään hyvinkin paljon. Pepin kanssa leikkiessä murisee ja vinkuu, mutta erityisesti silloin, kun Peppi ei halua leikkiä ja kakara haluaa siihen liikettä.. silloin haukkuu ja mouruaa. Uusin juttu on nyt sitten se, että Wanda makaa sängylläni ja haukkuu ja ulisee itsekseen... Huomionhakua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti